Korjausompelua ja Työssäoppiminen

Työssäoppimassa korjausompelua.

Aloitin lokakuussa 2021 työssäoppimisjakson. Olin pitkään seurannut instagramissa yritystä peltodresses. Aivan sattumalta eräänä päivänä lokakuun alussa koulullemme tuli peltodressesin yrittäjä, Mari Ketosalmi kertomaan hänen tarinansa yrittäjänä sekä kertomaan toiminnastaan. Sovimme että pääsen hänelle työssäoppimaan, tarkoituksena suorittaa kurssi 'kiertotaloustuotteen valmistaminen'. Kyseisessä yrityksessä valmistetaan hää- sekä valokuvauspukuja kierrätysmateriaaleista, lähinnä erilaisista pitseistä. Ajattelin kurssin sopivan hyvin tähän.

Marille tulee myös paljon korjausompelutöitä ja sain ensihommakseni vetoketjun vaihdon takkiin. Mari opetti (moneen kertaan että lopulta muistin) kuinka vetoketju on nopein ja kätevin vaihtaa. Kuvia:

Jossain vaiheessa aloin pohtimaan että kannattaisikohan minun sittenkin suorittaa kyseisessä yrityksessä korjausompelemisen kurssi, sillä erilaista korjattavaa oli jokaisena työpäivänä ja koska Mari on yksinyrittäjä ja toteuttaa omaa visiotaan rajallisesta määrästä materiaalia, ei niitä päässyt oikein itse työstämään tai tekemään. Kysyin asiaa opettajaltani ja kurssivaihdos sopi hyvin. Tämä ei toki näkynyt oikeastaan kuinkaan työpäivissäni, paperilla vain nimi vaihtui. 

Peltodresses sijaitsee vanhalla koritehtaalla villähteellä, joka on maalaismainen ja luonnonläheinen paikka auringonkukkapeltoineen. Ihastuin ympäristöön ja mielestäni Marin yritys sopii sinne erinomaisesti.

Ennen joulua koritehtaalla järjestettiin joulumyyjäiset ja sinne ompelin kierrätysmateriaalista peltodressesille tyynynpäällisen myyntiin, sain itse suunnitella sen.

Yksi mieleenpainunut työ oli turkiskaitaleen kiinnittäminen talvitakin hupun reunaan. Toteutin tämän vetoketjulla. Turkiskaitale ommeltiin vetoketjun toiseen reunaan ja turkiskaitaleen reunat taiteltiin siistiksi jotta nahka ei näy hupun päädyssä. Toinen puoli ketjusta hupun sisäpuolelle ja näin saatiin siisti lopputulos.

Työssäoppimaan lähteminen oli jännittävää. En millään olisi oikeastaan halunnut lähteä top-jaksolle opintojen aikana mutta nyt olen erittäin tyytyväinen että lähdin ja pakollistakin se oli mutta myös erittäin hyödyllistä! Opin top-jaksoltani paljon. En luottanut omaan tekemiseeni paljoakaan aluksi mutta ammattilaisen opeissa aloin enemmän uskomaan itseeni ja osaamiseeni. Opin kaventamaan ja leventämään housuja, lyhentämään lahkeita ja hihoja, vaihtamaan vetoketjuja moneen erilaiseen vaatteeseen, lyhentämään tanssiaispuvun helmoja, tekemään rullapäärmeen, käsittelemään erittäin ohuita kankaita sekä pitsejä, sain kokemusta asiakastyöskentelystä, pääsin seuraamaan asiakastapaamisia ja sovituksia.

Housujen vyötärölle levennys

Valmistin myös asiakkaan tuomasta vallilan kankaasta hänen sohvatyynyihin vetoketjulliset päälliset.

Vetoketjun vaihtoa

Asiakas oli ostanut verhot joista piti poistaa tankokuja sekä verhoja täytyi lyhentää tiettyyn mittaan.

Ennen

Jälkeen

Kasteliinaan nimien kirjailua. Kasteliinassa oli jo valmiina kaksi nimeä.

Ennen

Jälkeen

Lapsen paidanhihan resorikantti oli ratkennut osittain, käsinompelin sen takaisin.

Ja vetoketjun vaihtoa, mokkanahkatakkiin.

Valmis...

Lahkeiden lyhennys, kuvassa tehtynä jo ja lyhennetyt palat vieressä.

Tyynyliinan korjaus, ratkennut sivusta.

Eräällä korjausompeluasiakkaalla oli lattiatyyny jonka päällinen oli huonossa kunnossa. Hän halusi teettää uuden päällisen ja toi siihen kankaan sekä vetoketjun. Vanhaa päällistä piti myös korjata sen minkä pystyi.

Ennen

Jälkeen

Uusi päällinen

Palasta mikä jäi lattiatyynystä yli, asiakas halusi kaksi koristetyynyn päällistä. Kangas riitti kahteen 40x40 tyynynpäälliseen.

Tähän haluttiin "ville" sinisellä kirjailulla.

Vuorossa oli tanssiaispuvun pienehkön laahuksen poistaminen.

Välillä yrityskeskuksessa kävi pehmoisempia asiakkaita 💗

Rullapäärmettä...

Hakanen puuttui

Pari helmeä oli lähtenyt pitkälle langalle. Käsinompelin ne takaisin muiden joukkoon.

Työssäoppimisjakso oli oikein hyvä ja avasi silmiäni etenkin siinä, että jokaisella ompelijalla on omanlaisensa tavat tehdä asioita, täällä oli monia asioita mitkä olivat aivan eriä kuin koulussa. Mittanauhoja ei ollut aluksi. Mari on taiteellinen sielu ja hän on kuin picasso saksien kanssa. Jossain vaiheessa hän tosin hommasi meille toppilaisille mittanauhoja kun koimme vaikeaksi työskennellä ilman. Myös nuppineulojen käyttö oli harvinaisempaa mutta minä sain käyttää, tarvittaessa😀 Eli tapoja on monia, eikä vain yksi tapa ole oikea.

Mukana on myös kuvia korjaustöistä mitä tein kotonani Ny-yritykseni puitteissa.